Olin 18.1. neurologin vastaanotolla kolmatta kertaa vuoden sisällä. Kerroin oireistani ja lääkäri kuunteli. Tällä reissulla varmistui, että sairastan myös vestibulaarista migreeniä. Sain kaksi uutta lääkettä. Molemmat ovat migreenin estolääkkeitä. Saa nähdä millaisia haittavaikutuksia lääkkeet tuovat mukanaan. Huimausta on esiintynyt normaalia enemmän viimeisen viikon aikana. Kaksi kertaa olen rynnännyt ulos kaupasta, kun on tuntunut, että väkisin menee nurin. Uupumusta on huimauksen seurana. Nämä oireet sopivat myös migreeniin, mutta myös meniereen. Ilmeisesti olen saanut nämä molemmat. Arki on hetkessä elämistä. Ei voi suunnitella mitään etukäteen. Kohtaus voi tulla koska tahansa ja silloin pysytään kotona. Tai jos kohtaus tulee jossain muualla, sekin pilaa suunnitelmat. Olen kuitenkin oppinut milloin ei kannattaisi lähteä kotoa mihinkään. Mutta lähes aina rikon tuota sääntöäni lähtemällä silti. Ja usein se kostautuu. Huimaus pahenee ja on palattava kotiin heti kun mahdollista. Ainakin minun kohdallani on parasta olla sairaana kotona, omassa sängyssä.
Tosiaan uudet lääkkeet alkavat vaikuttamaan noin kahden viikon kuluttua ja täysi teho vasta kahden kuukauden kuluttua. On siinä odottamista, varsinkin jos ne aiheuttavat suuriakin haittavaikutuksia. Sitä en osaa sitten sanoa, mikä kuuluu sairauteen vai onko kyseessä haittavaikutus? Nimittäin lääkkeissä on haittavaikutuksena juuri huimaus ja väsymys. No, minulla on näitä kyllä ihan omasta takaa. Olen yrittänyt ajatella, että parin viikon kuluttua pitäisi elimistön tottua lääkeaineisiin ja näin mahdollisten sivuoireiden helpottua. Jos lääkkeitä ei ota, ei voi tietää onko niistä apua. Eli kokeillaan!
Ai niin, minulle jäi optio neurologille eli voin mennä ottamaan häneltä piikit niskaan, jotka ovat puudutus-/kortisonipiikkejä. Neurologi käy täällä pikkukylässä kerran kuukaudessa. Eli kuukauden päästä voisin saada ensimmäiset piikit. Ja luultavasti ne myös otan, ellei oireet vähene sitä ennen huomattavasti. Pääoireet ovat kipu ja huimaus.
Tästä kirjoituksesta ei nyt tullut kovin erikoinen, koska olen kohtauksen jälkitilassa. Anteeksi!
Lähetä minulle postia: menieren-tauti@suomi24.fi
Käy myös: www.herkkuverkko.com
lauantai 21. tammikuuta 2017
tiistai 3. tammikuuta 2017
3.1.2017
Se on sitten vuosi vaihtunut! Uudenvuoden aatto oli hyvin tuulinen. Lämpötila oli plussan puolella. Valvottua tuli melko pitkään, kun meidän pikku kaupunki järjesti ilotulituksen, jota ei ole aiemmin ollut tai en ainakaan muista. Olimme koko perhe paikalla todistamassa tätä historiallista tapahtumaa. Tänään tammikuun kolmas onkin sitten pakkasta 13 astetta.
Ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys, että pääsin osallistumaan uuden vuoden paukutteluihin. Joulukuun 30. päivä se iski kaupassa, juuri kassoja lähestyessäni. Tuli outo olo ja samalla alkoi huimaamaan. Huimaus ei ollut selvästi kiertävää, mutta vuosien saatossa huimauksen tyyppi saattaa vaihdella. Ostokset oli jätettävä siihen hihnalle ja emäntä jatkoi siitä. Itse painelin ulos. En osaa tarkalleen sanoa kuinka kauan huimausta kesti, ehkä puolisen tuntia oli hankalinta heittoa. Pahoinvointia ei kuitenkaan tällä kertaa tullut. Enkä myöskään muista, että korva olisi pitänyt sen suurempaa meteliä kuin muutenkaan. Mieleeni tuli ajatus, että se siitä uudesta vuodesta. Vietänkö sen sängyssä, välillä oksentaen. Onneksi toivuin nopeasti. Mutta olihan tämä hyvä muistutus, että tämä herra Meniere seuraa aina mukana missä ikinä oletkin.
Minulle on tapana ollut jäädä jonkinlainen pelko siitä, että miten uskallan käydä seuraavan kerran samassa kaupassa, missä kohtaus viimeksi tuli. Niin nytkin. Vielä en ole mennyt samaan kauppaan, tosin ei ole ollut sinne asiaakaan. Alkuvuosina kun sairastuin, niin olisin ollut tällaisen jälkeen pitkään pedissä. En olisi uskaltanut lähteä liikkeelle kotona enkä ulkona. Nyt kuitenkin olen päässyt pahimmasta pelostani. Jo samana iltana, kun tuon kohtauksen sain, kävin toisessa kaupassa. Toki kotona lepäsin parisen tuntia.
Vertaistuki on erittäin tärkeää tässäkin sairaudessa. Kun kuulee, että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia, on helpompi selvitä. Ja kyllä meitä riittää. Facebookissa on aktiivinen ryhmä Menierikkoja. Ryhmään kannattaa liittyä, jos mahdollista ja kaipaa vertaistukea. Myös Suomen Meniereliitolla on tukihenkilöitä.
Katso täältä yhteystiedot.
Ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys, että pääsin osallistumaan uuden vuoden paukutteluihin. Joulukuun 30. päivä se iski kaupassa, juuri kassoja lähestyessäni. Tuli outo olo ja samalla alkoi huimaamaan. Huimaus ei ollut selvästi kiertävää, mutta vuosien saatossa huimauksen tyyppi saattaa vaihdella. Ostokset oli jätettävä siihen hihnalle ja emäntä jatkoi siitä. Itse painelin ulos. En osaa tarkalleen sanoa kuinka kauan huimausta kesti, ehkä puolisen tuntia oli hankalinta heittoa. Pahoinvointia ei kuitenkaan tällä kertaa tullut. Enkä myöskään muista, että korva olisi pitänyt sen suurempaa meteliä kuin muutenkaan. Mieleeni tuli ajatus, että se siitä uudesta vuodesta. Vietänkö sen sängyssä, välillä oksentaen. Onneksi toivuin nopeasti. Mutta olihan tämä hyvä muistutus, että tämä herra Meniere seuraa aina mukana missä ikinä oletkin.
Minulle on tapana ollut jäädä jonkinlainen pelko siitä, että miten uskallan käydä seuraavan kerran samassa kaupassa, missä kohtaus viimeksi tuli. Niin nytkin. Vielä en ole mennyt samaan kauppaan, tosin ei ole ollut sinne asiaakaan. Alkuvuosina kun sairastuin, niin olisin ollut tällaisen jälkeen pitkään pedissä. En olisi uskaltanut lähteä liikkeelle kotona enkä ulkona. Nyt kuitenkin olen päässyt pahimmasta pelostani. Jo samana iltana, kun tuon kohtauksen sain, kävin toisessa kaupassa. Toki kotona lepäsin parisen tuntia.
Vertaistuki on erittäin tärkeää tässäkin sairaudessa. Kun kuulee, että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia, on helpompi selvitä. Ja kyllä meitä riittää. Facebookissa on aktiivinen ryhmä Menierikkoja. Ryhmään kannattaa liittyä, jos mahdollista ja kaipaa vertaistukea. Myös Suomen Meniereliitolla on tukihenkilöitä.
Katso täältä yhteystiedot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)